Tarvitaanko uusi historiallinen kompromissi?17.05.2021 Helsingin nopea kasvu aiheuttaa tänään yhtä lailla kipuilua kuin muutama vuosikymmenen sitten. Maatalouden rakennemuutoksesta olemme tulleet globalisaation ja teknologian aiheuttaman rakennemuutoksen vaiheeseen, joka muuttaa Suomea.
Helsingin uusista työpaikoista moni on korkean osaamisen työpaikkoja ja toisaalta palvelualojen matalammin palkatut työpaikat ovat kasvussa. Keskituloisten työpaikkojen osuus on laskussa ja perinteiset teolliset työpaikat ovat harvinaistuneet Helsingissä.
Perusongelmat ovat edelleen samoja Helsingin palvelut eivät pysy väestönkasvun perässä ja pula kohtuuhintaisista asumisesta vaivaa. Maan sisäisen muuton ohella maahanmuuttajien osuus Helsingin kasvusta on merkittävä. Uussuomalaisten määrän kasvu luo palvelujärjestelmälle uusia myös tarpeita.
Asuntotarjontaa lisäämällä on tavoiteltu hintojen laskua, mutta näin ei ole tapahtunut, vaikka tuotanto on ollut viime vuosina ennätysorkeaa. Olisiko myös niin, että tarjonnan lisäämisen ohella hintoja laskisi myös niiden kysynnän vähentyminen?
Lisääntyvä rakentaminen uhkaa muuttaa ympäristöä pysyvästi. Helsingissä 1960-70 -luvuilla purettiin kulttuurihistoriallisia kohteita ja nyt luontoarvot ovat uhattuina. Kasvun alttarille uhrataan myös ilmastoa. Rakentamisen hiilijälki on suurta, koska kerrostalot rakennetaan pääsääntöisesti betonista. Hiilineutraaliustavoitteita edistäisi puurakentamisen lisääminen pientaloista kerrostaloihin.
Helsingin rahat menevät kasvun rahoittamiseen eikä resursseja jää riittävästi olemassa olevien asukkaiden palveluiden kehittämiseen. Kärjistäen voi sanoa, että isoihin raideliikenneinvestointeihin ja niiden kustannusarvioiden ylitykseen löytyy aina rahaa, mutta sisäilmaongelmaisten lähikoulujen korjaamiseen tai lähiliikuntapaikkonen rakentamiseen ei niinkään.
Toisaalta aluekehityksessä esiintyy edelleen samat ongelmia kuin vuosikymmeniä sitten. Monissa maakunnissa työllisyys on alemmalla tasolla ja työttömyys korkeampaa kuin maassa keskinmäärin. Maakuntien nuori, koulutettu, väki muuttaa töiden perässä kasvukeskuksiin. Jäljelle jäävän ikääntyvän väestön hoitamisesta vastaa entistä harvempi.
Kuntavaaleissa on mielestäni kyse siitä pitääkö Helsingin aktiivisesti pyrkiä yleiskaavan taustalla oleviin kovimpiin kasvutavoitteisiin 250 000 uudesta asukkaasta kolmessa vuosikymmenessä. Itse en näe sitä järkevänä. Se ei ole helsinkiläisten eikä muun Suomen etu.
1980-luvulla keskusta ja SDP hallituksessa pohtivat historiallista kompromissia, jonka avulla olisi toisaalta vastattu pk-seudun erityisongelmiin ja toisaalta tuettu koko maan tasapainoista kehittämistä. Tulisiko nyt alkaa pohtimaan uutta historiallista kompromissia, kun etätyö luo uusia mahdollisuuksia työntekemiseen?
|
