Suomi tarvitsee lisää investointeja

Yksi aikakausi Suomen taloushistoriassa on päättymässä ja uusi odottaa ovella. Nokia vetoisen ICT-sektorin nousu toi viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon hyvää. Uusia työpaikkoja, vaurautta, uutta osaamista. Viime vuosina ICT-alan tuotannollista toimintaa on siirretty Suomesta ulkomailta ja sen osuus kansantaloudesta on supistunut. Viime viikon uutisia Nokian Salon tehtaan kohtalosta voi pitää eräänlaisena yhden ajanjakson loppuna. Mutta se on alku jollekin uudelle.

Uudesta emme vielä tiedä paljoakaan, sillä sitä ei ole vielä kirjoitettu valmiiksi. Suomessa on nyt löydettävä ne ideat, johon kanavoimme sen osaamisen, mikä meille on syntynyt ja kuinka hyödynnämme kestävällä tavalla rikkaat luonnonvaramme. Yrittäjät ja työntekijät tekevät yhdessä tulevaisuuden. Teollista tuotannollista toimintaa ja siihen liittyvää palvelutoimintaa tarvitsemme jatkossakin.

Tänään esiteltiin maan hallituksen tilaama selvitysmies Jorma Elorannan raportti investointien saamiseksi Suomeen. Se käsittelee julkisen vallan luomia yritysten toimintaedellytyksiä, yritysten verotusta ja rahoitusta sekä työmarkkinoiden toimintaa. Keskeinen viesti on mielestäni se, että pääosin itsemme käsissä ovat keinot, joiden avulla voimme parantaa kilpailukykyämme investointien houkuttelussa. Raportti tarjoaa hyvän pohjan keskustelulle teemasta. Yksittäisistä ehdotuksista voidaan tietysti olla monta mieltä.

Yhtä mieltä ollaan siitä, että Suomi tarvitsee investointeja päästäkseen takaisin jaloilleen. Yrityksemme ovat viime vuosina investoineet mieluummin ulkomaille, kuin pitäneet huolta kotipesän kilpailukyvystä. Vaihtosuhteemme heikkeneminen ja tuottavuuskasvun hidastuminen edellyttävät päätöksiä tai ajaudumme kansantaloudessa negatiiviseen kierteeseen, jota on vaikea katkaista. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitsemme yhteistä tahtotilaa niin työnantajien, työntekijöiden kuin poliittisen järjestelmän kesken siitä, että rakennamme Suomesta houkuttelevan maan investoinneille.

Mielestäni tarvitsemme tämän vuosikymmenen mittaisen suunnitelmallisen ohjelman kilpailukykymme vahvistamiseksi, jonka avulla saamme parannettua kasvun edellytyksiä ja lisättyä työllisyyttä. Finanssikriisin jälkeisessä maailmassa tämä työ on tärkeää, koska muutoin juutumme hitaan kasvun kauteen.

Keskeinen kulmakivi, jonka varaan rakennamme tulevaisuuden Suomea, on nykyisistä vahvuuksistamme kiinni pitäminen. Yhteiskunnan toimivuudesta ja vakaudesta on huolehdittava. Esimerkiksi oikeusjärjestelmämme on pidettävä sellaisessa kunnossa, että harmaaseen talouteen voidaan puuttua tehokkaasti.

Raportissa esitetään työrauhasääntelyn uudistamista laittomien lakkojen vähentämiseksi. Laittomien lakkojen syynä ovat usein puutteet työpaikkojen aidossa yhteistoiminnassa. Yhteistoimintaa kehittämällä, lisäämällä työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon esimerkiksi Ruotsin ja Saksan mallin mukaan voidaan sitouttaa työntekijöitä yrityksissä tapahtuviin uudistuksiin. Näin voidaan saada aikaan vastaavia tuloksia työrauhan vahvistamisessa. Raamiratkaisun myötä on käynnistynyt työmarkkinoilla luottamusta lisäävien toimien pohtiminen. Työelämän pelisäännöistä voidaan tietysti siinä yhteydessä keskustella. Raamiratkaisujen kaltaisen työmarkkinaratkaisujen jatkuminen toisi myös työrauhaa sekä lisäisi kilpailukykyämme.

Julkisen vallan rooli myös merkittävä siinä missä kunnossa väylämme ovat maan eri osissa, kuinka tietoliikenneyhteydet toimivat ja kuinka koulutusjärjestelmämme toimii. Esimerkiksi arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseksi esillä ollut ratayhteys Jäämerelle olisi rohkea tulevaisuusinvestointi, joka loisi uskoa tulevaan.

Järkevillä kohdennetuilla verokannusteilla voidaan myös houkutella investointeja, mutta veropohjaa ei saa rapauttaa liikaa. Yleinen yhteisöveron alentaminen ei tuo sinällään investointeja Suomeen lisää. Järkevämpiä kannusteita investointien edistämiseen olisivat muut raportissa käsitellyt kannusteet kuten t&k-verokannustin ja väliaikaiset korotetut poisto-oikeudet.

Teksti on julkaistu myös STTK:n blogissa.