Helsingissä epäonnistuttu pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa

Share |
04.04.2017

Työllisyys on ollut yksi keskeisiä kuluvan valtuustokauden strategisia tavoitteita. Helsingin työllisyysaste on korkeampi kuin muualla maassa - v. 2016 73,1 prosenttia. Se on julkisten palveluiden rahoituksen kannalta hyvä asia. Tämän positiivisen seikan varjoon jää se, että pitkäaikaistyöttömyys räjähti pääkaupungissa kuluvan valtuustokauden aikana. Se on kolminkertaistunut noin 18 000 henkeen. Se on noin 15 % koko maan pitkäaikaistyöttömyydestä!

Samalla Helsingin veronmaksajien maksamat sakkomaksut pitkäaikaistyöttömyydestä ovat nousseet vuoden 2012 n. 20 miljoonasta eurosta kuluvan vuoden 65 miljoonaan euroon. 65 miljoona euroa vastaa puolen kunnallisveroprosentin tuottoa Helsingissä. Kyse on aivan liian isosta summasta.  Viime vuonna Helsinki maksoi kuntaosuutta keskimäärin 11 700 työttömästä. Voimakkainta kasvu on ollut yli 1 000 päivää työttömien osalta. Kasvuun on työttömien määrän lisäksi vaikuttanut myös valtion tekemät kaupungin kustannuksia lisänneet muutokset.

Päävastuu työllisyydenhoidosta on valtiolla ja käytännössä sitä toteuttaa TE-hallinto. Kaupungin työllisyydenhoitoa on viime vuosina vaikeuttanut myös se, että tieto ei kulje valtion työvoimahallinnosta Helsingin vastuuviranomaisille, jotta työttömyyden pitkittymiseen voitaisiin puuttua ajoissa eikä yhteistyön rakentaminen ole ollut helppoa johtuen työvoimahallinnon niukoista resursseista.

Tulevan valtuuskauden keskeisiä haasteita on pitkäaikaistyöttömyyden alentaminen Helsingissä. Pitkäaikaistyöttömyyttä alentamalla saataisiin lisää verotuloja ja alennettua työttömyyssakkoja. Tämän vuoksi kaupungin kannattaa panostaa työllisyyden hoitoon nykyistä enemmän.  1990-luvun laman perusteella tiedämme, että noin puolet pitkäaikaistyöttömistä ei työllisty takaisin avoimille työmarkkinolle. STTK:n pääekonomisti Ralf Sund on laskenut, että syrjäytyneen pitkäaikaistyöttömän hintalappu yhteiskunnalle on 600 000 euroa.

Helsinki on pyrkinyt estämään sakkomaksujen kasvua, mutta huonolla menestyksellä. Periaatteessa käytössä on ollut monipuolinen keinovalikoima ja samalla laaja joukko toimijoita. Tämä on mielestäni ollut yksi syy toiminnan huonoon vaikuttavuuteen. Mielestäni on kuitenkin erikoista, että työllisyyttä tukeviin toimiin käytettiin viime vuonna rahaa vähemmän rahaa kuin vuonna 2012. Tuolloin toteuma oli noin 41 milj. euroa ja viime vuonna noin 35 milj. euroa.

Tämän vuoden alusta työllisyydenhoitoa uudistettiin siten, että elinkeino-osastolla on kokonaisvastuu työllisyydestä. Tavoitteena on edistää nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Lisäksi painopisteenä on edistää yrittäjyyttä ja vastata yrityskumppaneiden työvoiman rekrytointitarpeisiin. Uskon, että tämä uudistus tuo tuloksia ajan kanssa.

Mielestäni Helsinki voisi käyttää voimakkaammin työllisyyden hoidossa hyödyksi julkisten hankintojen yhteydessä ns. sosiaalisia kriteerejä. Kaupunki voi edellyttää, että hankintakilpailun voittajan tulee työllistää pitkäaikaistyöttömiä tai nuoria hankinnan kohteessa tai tarjota esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. Helsinki kokeilee tätä toimintaa HANDU-hankkeessa. Näissä tapauksissa kaupunki voisi maksaa myös työllistämisen Helsinki-lisää. Se olisi porkkana tarjouskilpailuihin osallistuville yrityksille. Helsinki-lisästä on viime vuosina saatu käytettyä vain puolet siihen varatuista rahoista.

Tämä blogi on julkaista alkuperäisesti Uuden Suomen puheenvuoro palstalla

04.04.2017Helsingissä epäonnistuttu pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa
31.03.2017Panostetaan perheiden palveluihin
20.03.2017Kuusi keinoa estää sisäilmaongelmien syntyä
17.03.2017Kokoomus pysähtyi Porvarinlahdelle
16.03.2017Homekoulujen korjausvelka törmäyskurssilla
12.03.2017Uutela - Vuosaaren helmi säilytettävä
07.03.2017Viisi keinoa nuorten osallisuuden vahvistamiseen
28.12.2016Kannustinloukut eivät selitä työttömyyttä
12.12.2016Pysäyttääkö Pohjoismainen malli populismin nousun?
08.08.2016Varainsiirtoveron poisto voisi kääntyä itseään vastaan

Siirry arkistoon »